Lämmin kesäilta oli rauhallinen. Keittiössä tuoksui tuoreilta pullilta, ja laseissa oli kylmää maitoa. Tyttö hymyili ja, muka vahingossa, roiskautti hieman maitoa pojan päälle.
— Hei! — poika hämmästyi, mutta alkoi heti nauraa. Hän ei jäänyt velkaa — vastasi varovasti, mutta ilkikurisella hymyllä, samalla tavalla. Hetkessä he jo nauroivat, yrittäen väistää toisiaan, mutta silti roiskivat maitoa yhä uudelleen.
Pisarat lensivät pöydälle ja lattialle, jättäen pieniä valkoisia jälkiä. Nauru kävi yhä kovemmaksi, ja kaikki vakavuus katosi kokonaan.
— No niin, sinä hävisit! — poika sanoi nostaen melkein tyhjän lasin.
— Sen vielä näkee! — tyttö vastasi napaten pyyhkeen.
He pysähtyivät vasta, kun eivät enää pystyneet lopettamaan nauramista. Keittiö oli sotkuinen, mutta tunnelma täydellinen. Joskus kaikkein yksinkertaisimmat ja vähän hassut hetket ovat kaikkein muistettavimpia.