Hän istui tuolilla kuin itse kankaan helma ympäröisi tilan. Kirkkaanpunainen mekko korosti hänen itsevarmuuttaan ja keveyttään, vangiten katseet mutta häiritsemättä keskustelun ydintä.
Hänen käsissään oli muistikirja ja kynä, ja jokaiseen kysymykseen hän vastasi rauhallisesti ja harkiten, hänen äänensä täytti huoneen pehmeästi ja itsevarmasti.
Haastattelu sujui luonnollisesti: hän osasi kuunnella, esittää tarkentavia kysymyksiä ja olla aidosti kiinnostunut haastateltavasta.
Punainen väri mekossa toimi kuin korostus rohkeudesta, energiasta ja yksilöllisyydestä – aivan kuten hänen läsnäolonsa toi keskusteluun erityistä lämpöä ja karismaa.