Studiossa vallitsi rauhallinen itsevarmuus.
Nainen istui pöydän ääressä kuin pienen universumin keskellä, säteillen tyyneyttä ja karismaa. Jokaisella eleellä
— kevyellä käden liikkeellä, lähes huomaamattomalla pään kallistuksella
— hän hallitsi lähetystä, ohjaten katsojien huomion juuri sinne, minne halusi. Hänen hymynsä oli lempeä mutta itsevarma, ja silmät säihkyivät elävää kiinnostusta kaikkea tapahtuvaa kohtaan. Jokainen ele, jokainen liike oli tarkkaan harkittu ja elegantti, kuin musiikkia, joka visuaalisesti korosti sanoja.
Hän ei vain juontanut lähetystä — hän loi sen, tehden jokaisesta hetkestä erityisen.